Vaikka jotkut viisaat ovat todenneet että "Pas*an määrä on vakio". Se ei pidä paikkaansa. Tämän olen todennut itse tässä pitkän aikavälin tarkastelussa.
Onneksi olen löytänyt muutamia keinoja, miten jaksaa eteenpäin vaikka hartiat ovat jo maassa kaiken tämän taakan alla. Jotkut sasnovat että anna itsellesi aikaa surra, niin sitten helpottaa. Mutta jos minä tässä hetkessä pysähdyn, niin silloin tulee mieleen taas kaikki se suru ja murhe ja sitten taas tulee se henkinen romahdus.
Yksi näistä keinoista millä jaksan pitää pääni kasassa näin päivällä kun olen yksin kotona, on noiden koirien kanssa touhuaminen niin ulkona kuin sisällä. Toisena keinona olen käyttänyt pihan haravointia, ei tarvitse miettiä mitään, kunhan vaan heiluttaa haravaa. Mutta silti aina välillä vaikka tekee mitä, tulee se tyhjä olo ja ikävän tunne.
Öisin kun ei saa juurikaan nukuttua, kuuntelen paljon musiikkia ja koitan saada jotain muuta ajateltavaa kuin isän kuolema, välillä se onnistuu ja välillä taas ei.
Tänä aamuna löysin Youtubesta kappaleen joka kyllä sopii tähän tilanteeseen melkein yhtä hyvin kuin suutarin nyrkki sian per*ieeseen.
Kappaleen nimi on Valvon ja esittäjänä Jari Sillanpää
"Valvon, ajatukset kehää kiertävät kuin katsoisi filminauhaa, sisintäni menneet hiertävät eivätkä ne anna rauhaa. Miksi samaa usein mietin vain, osaisimpa irti päästää ja tyytyä siihen mitä sain. Tahdon sinut tältä säästää..... "
Kannattaa kuunnella kappale ajatuksella.
Pikkuhiljaa se kaikkein suurin henkinen tuska alkaa helpottamaan, mutta tässä on vain se huono puoli että kun henkinen tuska alkaa helpottamaan, niin sitten alkaa lääkityksestä huolimatta nuo alaraajojen hermosäryt ja selän vaivat muistuttamaan olemassa olostaan.
Perjantaina 6.11 2015 olisi "rynnättävä" heti aamulla aikaisin kaupunkiin, että olisi sitten ensimmäisten joukossa odottamassa pääsyä tuonne sairaalan laboratorioon verkiokeisiin!
Edellisestä kerrasta kun olen käynyt verikokeissa on varmasti yli kymmenen vuotta joten himppusen verran jänskättää mitä sieltä sitten löytyy.
Se on meikäläisen tuuria jotta maksa on poksahtanut, munuaiset sökönä, kolestroli taivaissa ja kaiken tämän kylkiäisenä todetaan että Dia Bettystä tulee lopun elämäni kaveri, kaveri jolle ei voi hakea edes lähestymiskieltoa vaikka kuinka vi****aisi!
Eli jos sotten onkin jokin paikka vielä krempallaan tai kolestrolit taivaissa ja "dia betty" lopun elämää kulkemassa mukana, niin voi olla että tuohon lääkemäärään tulee vielä lisäystä.
Palattava uudelleen tuohon aiemmin mainitsemaani Sillanpään kappaleeseen muutamalla sanalla.
"Valvon. Sinua mä hiljaa katselen. Tiedän että synkkyys haihtuu. Olet elämäni kuiskaan sen. Paremmaksi kaikki vaihtuu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti