lauantai 31. lokakuuta 2015

Elämä on vaikeaa taidetta ja useimmiten se on todella syvältä sieltä itsestään

Keskiviikko 28.10 -15 mullisti elämäni aivan totaalisesti.  Kello 20.47 isoveljeni soitti ja kertoi suuren suru-uutisen, Isäni oli löytynyt kuolleena kotoaan.
Ensimmäisenä iski mahdoton shokki, sitten tuli suoraa itkun sekaista huutoa jonka jälkeen vasta osittain tajusin mitä veli oikein sanoi puhelimessa. Suurin osa tiedoista kylläkin meni ohi.
Heti kohta oli pakko soittaa veljelle takaisin ja varmistaa mitä hän oikein kertoi.

Tämä loppuviikko on ollut yhttä tunteiden sekamelskaa, välillä olo on taysin tyyni ja rauhallinen ja välillä suru ja ikävä ottaa vallan jolloin seuraa totaalinen romahdus.
Ehkä kaikki tämä mahdoton suru ja julmettu ikävän tunne ja muu mielen myllerrys olisi paljon helpompi käsitellä ja kestää, jollei olisi näitä muita vaivoja. 
Eli juuri kun oli pikkuhiljaa pääsemässä jaloilleen näiden selkä ja hermokipujen aiheuttamasta masennuksesta ja muista henkisistä ongelmista oli saamassa yliotteen, niin sitten pitää pudottaa ihminen taas sinne pohjalle.
Ei voi oikein muuta sanoa kuin että nyt on taas jaksaminen koetuksella, ehkä kovimmalla mitä aiemmin yhteensä.
Toisaalta tällä hetkellä tuo fyysinen kipu ja särky on jossain taka-alalla, vaikkakin muistuttaa sitten rajusti olemassa olostaan aina niinä mielen tyyninä ja levollisina hetkinä.
Voisi sanoa että tämän yhdistelmän takia elämä on per*eestä ja syvältä sieltä.

Paljon on vielä näitä käsittelemättömiä mielen asioita, mutta paljon niitä on tullut kyllä jo käsiteltyä. Hienoa on ollut huomata tässä surun ja murheen keskellä että perheen ja lähisuvun lisäksi ne parhaat ystävätkin ovat antaneet tukea, vaikkakin vain puhelimen tai muun viestivälineen kautta.

Yksi koskettavimmista hetkistä oli kun sain tietää että serkkuni oli tehnyt piirroksen / taideteoksen isäni muistolle.


Maanantaina minun on tarkoitus sitten lähteä kaymään isäni kotipaikalla jossa hän asusteli viimeiset vuodet.
Siellä voi kohdata sitten uusi tunteiden sekamelska kun "mökin isäntä" on poissa ja kanat on poissa, paikalla päivystää vaan vielä toistaiseksi kissa.
Onneksi pikkuveljeni ja äitini lähtee mukaan niin on hieman tukea ja turvaa luvassa.

Paljon on sitten myös näitä käytännön asioita hoidettavana, mutta onneksi suurimman osan niistä hoitaa isoveli puolisonsa kanssa.

Seuraavaan etenkin positiivis sävytteiseen tekstiin voi mennä aikaa, mutta toisaalta tämä kirjoittaminen on kieltämättä pientä terapiaa ja ajausten selvittelyä.
Vaikkakin teksti on sekavaa ja hyppii asiasta toiseen ihan ilman aasinsiltojakin.

Isä minulla on kauhea ikävä sinua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti